Mä vaihdan farkut verkkarihousuun

Tässä kolmen vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä täytyy nyt ääneen todeta, että kaikista parhaimmat kesähousut lapselle on verkkarit. Kyllä, kuulit oikein, verkkahousut, nuo ysärivaikutteiset junttihousut. Mutta kun ne vaan on hyvät.

Verkkareissa on monia hyviä puolia, mitä ei ole tullut ajatelleeksi omien ennakkoluulojensa takaa. Ensinnäkin, verkkarit kestää tosi hyvin kulutusta. Pojan tarhan piha on asfalttia ja soraa, eikä mitkään velour- tai joustofroteehousut kestäneet siinä. Farkutkin menivät rikki polvista alta aikayksikön.  Toiseksi, ne hylkivät likaa ja kosteutta. Ei haittaa, jos verkkareilla istahtaa aamukasteiselle nurmelle. Tai hiekkalaatikkoleikkien jälkeen on vaan niin helppo pyyhkäistä hiekat pois housuista yhdellä kertaa. Joustis- tai velourhousujen kanssa niitä hiekajyviä löytyy vielä jouluaattonakin.. Kolmanneksi, verkkarit ovat lämpöiset olematta kuumat tai liian hiostavat. Kyllä, tämä on oleellinen ominaisuus kesähousuille näillä meidän leveysasteilla. Viime kesänä taisi mennä juhannuksen yli ennenkuin tuli edes t-paidoille käyttöä. Hellehousut ja -shortsit on sitten erikseen, ja jos tuleva kesä on edellisen kaltainen, on verkkareille enemmän käyttöä kuin shortseille.

Viime kesä meillä mentiin halpahallin rumilusverkkareilla. Ei paljoa muita housuja pidetty. Tänä vuonna päätin olla kaukaa viisas, ja tehdä verkkarit itse. Kävin Eurokankaassa kyselemässä, ja olin kyllä aika pettynyt tarjontaan. Missä viipyy verkkareiden herkkuvärit? Kaikki puhuu vain joustiksista ja veloureista, mutta missä verkkarit? No, ostin siltä reissulta mustaa ja vihreää verkkakangasta aika suolaiseen hintaan (13,90€ ja 9,90€m).

Oulun ompelupalstalla kyselin samoihin aikoihin verkkareiden perään, ja sain vinkin myyjästä, joka möi tori.fi:ssä verkkarikankaita. Menin sitten, ja ostin kaikki verkkakankaat pois tuolta myyjältä.

Tässä tämä verkkapino. Silitysrauta on vieressä antamssa mittakaavaa, ja silti tämä pino oli luonnossa isompi kuin miltä se näyttää kuvassa. Yhteenlaskettu määrä oli n. 30 metriä (!). Plus ne puolitoista metriä jotka ostin aiemmin Eurokankaasta. Huh huh. Menikö överiksi? No tais mennä.

Onneksi ystävällismieliset kanssaompelijat ovat auttaneet hädässä ja adoptoineet noista osan pois. Itselle jätän myös osan, ja myyntiin laitan vielä loput. Kun en mää näitä itse saa millään kulumaan, en vaikka vaatettaisin pojan ainoastaan verkkareihin täysi-ikäiseksi saakka...

No olen minä jo saanut jotain tehtyäkin! Ensimmäisen verkkahousut valmistuivat kesää odottamaan. Koko jotain 110/116.  Kaava oma sovellus.

Taskujakin kokeilin, nyt kun on varaa kankaissa hieman kokeillakin :) Mallista tuli hieman low-waist -mallinen, mutta parannellaan seuraavaan versioon.

Olkoon kuinka junttiverkkarit tahansa, mutta kyllä nämä ne halpahallin rumilukset aina voittaa. Tykkään!

Metsän harvennusta

Oulun alueen ompeluryhmässä teetettiin oma kangas, metsäinen joustofrotee. Kankaan on suunnitellut huippulahjakas Leena Renko, ja kangas on teetetty yhteistyössä Hannan Kankaan kanssa.

Tämä on siitä kiva kangas, että sävyt on mätsätty Hannan Kankaan yksiväristen joustofroteiden ja resorien kanssa, eli voi vaikka sopivat housut tehdä yksivärisistä.

Ihan niinkuin strömssössä ei tämä paita mennyt. Luottokaava Little Lamb on alkanut tökkiin, ja tästä tuli aavistuksen liian kapea ja hitusen liian pitkä. Pitäisi piirtää vissiin jo isompi koko eikä vain pidennellä helmasta ja hihoista vanhoja kaavoja. Lisäksi yön pimeinä tunteina onnistuin kokomerkit ompeleen tuohon etupuolelle. Väsyneenä ompeleminen voi olla mielenkiintoista :)

Mutta ei tämä paita ihan metsään mennyt, tai itseasiassa juurikin meni metsään, mutta positiivisella tavalla :)

Puita näkyvissä

Vihdoin uskalsin leikellä kaapissa marinoituneen ruskea-valkoisen puutrikoon itselle.

Tehty samalla kaavalla kuin edellinenkin tunika, mutta nyt kaavaa on jo muokattu aika rankalla kädellä. Rypytyksen jätin rinnan alta toistaiseksi kokonaan pois, vieläkin arvon lisäisinkö framilonia tuohon empireleikkaukseen vai en.

Kaavaa tuli pienenneltyä niin ronskisti, että mietin jo että meniköhän jo liikaa? Aika tyköistuva tuli... Ainakin jenkkakahvoista ja muista muhkuroista pitäis päästä eroon ennen kesäkelejä..

Mutta on tämä kyllä kiva, ja tuo kuosi on niiiiin hurmaava! Metsäänmeno lienee in, mulla nimittäin odottaa kaapissa tämän lisäksi vielä kolmea erilaista puukangasta! Huh huh, mennee ihan mettähommiksi ;)

Tilkkuilua

Paitoja tehdessä trikootilkkuja jää yli. En oikein pitkään aikaan osannut tehdä niille mitään, vaan nakkelin ne roskiin. Mutta tilanne muuttui, kun sain tilattua tuommoisen "tilkkuviivaimen" Karnaluksilta Virosta.

Tuolla oli niin helppo tuhota trikootilkut näteiksi 15cm x 15cm palasiksi. Kun niitä palasia oli sitten tarpeeksi kerättynä, tein koeversiona pienen tilkkupeiton.

Ihan niinkuin strömssöössä homma ei tietenkään elämäni ensimmäisessä tilkkutyössä mennyt, vaan sain purkaa ja pähkäillä ihan urakalla (vaikka peitto olikin yksinkertaista yksinkertaisempi...)

Peiton koko on pieni, ja tausta ohuen ohutta fleeceä. Tausta on mielestäni jotensakin epämiellyttävän tuntoista ihoa vasten, joten tämä onkin ehkä enemmän jonkin vauvan köllöttelyalusta, kuin peitto.

Kanttasin reunat trikookaistaleella ja tikkasin tilkut saumojensa kohdalta kiinni. Ei mitenkään ehkä näteimmästä päästä, mutta saa nyt kelvata.

Tämä versio saa mennä kaappiin oottelemaan, josko kehtaisin sen jollekin vaikka vauvalahjaksi antaa. Ja aion kyllä jatkaa tilkkujen tuhoamista tällä tavalla, josko seuraava peitto olisi jo ihan oikea peitto eikä mikään alusta :)