Tunnustuksia

Olen saanut monestakin blogista tunnustuksia, kiitos lämpimästi jokaisesta! <3 Olen vain hieman huono niihin vastailemaan ja laittamaan eteenpäin. Se ei johdu siitä, etteikö kiinnostaisi tai etteikö huvittaisi, vaan sellaisesta yksinkertaisesta syystä, että nykyään käyn koneella toooosi harvoin. Ehkä kerran tai korkeintaan pari viikossa. Kaikkien teidän blogeja kyllä luen ahkeraan, mutta luen niitä iPhonellani. Isolta puhelimen näytöltä pystyy hyvin lukemaan blogeja, mutta kirjoittaminen on tuskaista. Sitten kun vihdoin jaksan raahautua läppärille, tulee päivitettyä uusimmat ompelukset, ja se on siinä. Tunnustuksiin vastailu unohtuu, tai jos muistankin, en muista enää missä niitä oli.

Mutta nyt olen koneella ja nyt muistan pari tunnustusta, joten poikkean tavoistani, ja vastaan niihin!

* * *

Ensimmäisen sain Tosimummon Tiinalta, kiitos!

Milloin aloitit blogisi?
Viime vuoden kesäkuussa.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Ompelusjuttuja suurimmaksi osaksi.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?
Uusi harrastus ja sen tuotosten esitteleminen :)

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
No ei varmaan mikään erityisesti. Tai ehkä se, että kehtaan esitellä myös ne kaikkein epäonnistuneimmat ompelusyritykset :D

* * *

Ja tämän ihanan tunnustuksen sain Unikuulta, kiitos!

Villiksiä kellään ylimääräisiä?!

Huutelenpa täältä bloginkin kautta, kun tiedän sieltä löytyvän kestoilijoita.

Löytyykö keltään myydä villavaippahousuja koossa l/xl? Poika 90cm ja 14kg. Akuutti tarve hetimiten.

Nimim. Kyllästynyt pesemään lakanoita joka päivä...

Lisää pöllöjä

Tämä pöllöjoustis on notkunut kaapissa jo muutaman kuukauden. Halusin kokeilla tehdä siihen nappilistaa, kun en ole aiemmin moista kokeillut.

Sehän on jo vissiin karman laki, että meikäläisellä joka toinen paita onnistuu ja joka toinen vastustaa. No, edellinen paita onnistui yli odotusten, joten tämä oli se joka vastusti. Nappilistaa ommeltiin ja purettiin, ommeltiin ja purettiin. Vika lienee siinä, ettei mulla ollut kunnollista ohjetta nappilista tekoon. Ompelukurssin ihana ope kuitenkin kirjoitti mulle omalla ajallaan rautalankaohjeet ja lähetti sähköpostilla, niiden avulla sain sitten nappilistan väännettyä.

Nappilistan tein ohkaisemmasta trikoosta, johon silitin tukikankaan. Joustofroteesta tehtynä lipare oli liian paksu, siksi päädyin tuohon trikooseen. Punaisia metallisia neppareita mulla on ollut varastossa jo kauan, sain niitä tässä aarrearkussa. En vaan ole uskaltanut niitä käyttää, olen ajatellut niitten vasaroimisen paikoilleen olevan jotakin ylitsepääsemättömän vaikeaa. No eihän se ollut yhtään vaikeaa, heleppua ku heinänteko!

 

Tykkään noista metallisista neppareista tosi paljon, pesee KAM-nepparit mennen tullen. Itseasiassa noiden metallisten paikoilleen vasaroimisessa ei voi epäonnistua, toisin kuin KAM-nepit menee neppipressillä usein lyttyyn. Miten niitä epäonnistuneita KAM-neppejä muuten saa irti kankaasta? 

Pääntien ompelemisesta mulla ei ollut harmainta hajua. Tavallisissa paidoissa ompelen pääntieresorin ensin ympyräksi, sitten vasta kanttaan. No tässähän se ei luonnollisesti onnistu. Loppujen lopuksi vain käänsin resorit nurjalle kun en parempaakaan keksinyt. Miten tuo pääntieresorin päät  pitäisi oikeasti tehdä?  Muutenkin tuo kanttaus meni vähän huonosti, mutta en jaksanut purkaa.

 

Laitoin paitaan vielä tuollaisen Handmade- ja kokolaput. Kokolappuja olisi pitänyt tajuta jo aiemmin ruveta käyttään, ei enää erkkikään muista että mikä vaate oli mitäkin kokoa...

Pohjan Tytär

Raivausprojektini etenee hitaasti mutta varmasti. Suurimman osan organisointifilosofiasta olen apinoinut suoraan Keep It Simple -blogista. Ihan loistavia juttuja tuolla, suosittelen lukemaan! Iso on urakka vielä edessä, ja hommaa paljon, mutta on oikeasti ihan mahtava fiilis, kun alkaa hahmottamaan missä mikin tavara on! Tähän saakka meidän varastot ja kaapit ovat olleet pääasiassa isoa mustaa aukkoa, jonne tavarat aina katoavat..

Tein itseasiassa aika mahtilöydön varastoistani. Joskus joitakin vuosia sitten sain lahjaksi laatikoita joissa oli astioita. Päivä oli huono ja kaikkia ikäviä juttuja sattui. Muistan kurkanneeni yhteen laatikkoon. "Jaa taas jotain kirpparikrääsää, evvk..." Työnsin laatikot varastoon. Nii-in, sinne mustaan aukkoon... Unohdin astiat sinne, ja löysin ne uudelleen vasta nyt.

Laatikoista paljastui Apilanlehden ja Kalevala Korun yhteistyönä syntynyt, Tony Granholmin suunnittelema kahviastisto Pohjan Tytär. Tunnetaan myös nimellä Kodin Koru.

 

Kuva Apilanlehti

Kuva Apilanlehti

Paketeissa oli yhteensä 5 kpl kahvikuppia & asettia, 5 leivoslautasta, 1 kahvikannu, 2 kakkulautasta ja 2 kulhoa. Jos noiden sivujen hintoihin on yhtään uskominen, noiden astioiden ovh olisi yli 500€. Ja tämmöisiä minä olen makuuttanut vuosikausia varastossa..

Astiasto oli siis avaamattomissa tehtaan paketeissa. Ja se on kyllä mielestäni kaunis astiasto. Ei ehkä ihan just sellainen mitä itse ostaisin kaupasta, mutta kaunis silti. Aion ehdottomasti nämä säilyttää, nyt ihan parempien astioiden kaapissa keittiössä enkä varastossa. Ja aion niistä myös kahvit erityistilanteissa juoda, koska mielestäni ei kauniista astioista ole juurikaan iloa, jos niitä ei käytä.

Siivous on mitä ilmeisimmin kannattavaa puuhaa.

Neuvolakortinkansia

Neuvolakortinkannet pojalle ovat olleet työlistalla jo pitkään. Tein samoilla tulilla kummipojalle ja lapsuudenystävän pojalle samanlaiset. Ohjehan on tämä vanha tuttu, ja on kyllä hyvä ohje! Työläin vaihe noissa on leikkaaminen, muu menee tosi nopeasti.

Applikoin jokaisen pojan nimikirjaimen kanteen.

Sisällä tilaa neuvolakortille ja kela-kortille.

Tuli kyllä ihan kivat. Hippo-kangas Vinttitontulta, kiitos näin puoli vuotta myöhässä :)

Hu-Huu!

Mulla on paha tapa lannistua aina epäonnistuneista ompeluksista. Tulee olo ettei tässä osata mitään ja ompelukoneet ja saumurit on menossa suurinpiirtein huuto.nettiin myytäväksi. Otan vissiin vähän liian henkilökohtaisesti tämän homman :)

Mutta toisaalta sitten onnistuminen saa aikaan tosi hyvä fiiliksen. Pitäis vain muistaa että kyllä se aurinko paistaa sinne risukasaankin. Tein pojalle paidan, ja tähän olen kyllä tosi tyytyväinen.

 

Keltaiseen paitaan hyppäsi HERRA HUU! Kankaana Metsolan ihana sinapinkeltainen joustofrotee, applikaatiot velour- ja joustofroteetilkkuja. Nappisilmät omista nappikätköistä.

 

Tässä paidassa meni kerrankin lähes kaikki putkeen. Pääntie onnistui (!!!) ja applikaatiokin onnistui. Tosin yritin noita silmiä tehdä ensin velourista, mutta en saanut millään niin pientä applikaatiota tehtyä, joten laitoin silmiksi pienet mustat napit, mikä oli aika hauska veto sinänsä, poika tykkää niitä räpläillä. 

Onko teillä mitään vinkkejä pienten applikaatioiden tekemiseen? Noissa silmissä halkaisija oli max. 1cm, enkä millään saanut niitä tehtyä, alalanka vaan meni sellaiseksi kovaksi palloksi... Suurten linjojen tekeminen alkaa olemaan hallussa, mutta tuommoinen pieni piperrys on kyllä tosi hankalaa.

Muotokaitale

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Epäonnistuneen pääntien kommentoijia oli 14 kpl ja se pompsahti toiseksi suosituimmaksi postaukseksi tässä blogissa. Suosituimpana blogipostauksena on Ei mennyt niinkuin Strömsössä -paita, mikä teitä oikein noissa meikäläisen epäonnistumisissa kiehtoo?! :D Mutta oikeesti oli kiva saada apuja ongelmatilanteessa, ihan huippua!

Moni teistä ehdotti pääntien korjaamiseen leveää resoria, ja sitä mietin itsekin. Kiikutin paidan kuitenkin viime viikolla ompelukurssille, ja kysyin opettajalta mitä sille voisi tehdä. No se ehdotti muotokaitaletta paitakankaasta, ja sellainen tehtiin ja tämmöinen siitä tuli.

  

Ei tuo nyt mitenkään häävi ole, ja aika törtteisen näköinen sisäpuolelta, kun en osannut koulun saumuria sujuvasti oikein käyttää. Mutta sai nyt luvan kelvata tuommoisena. Kuplapaita on toimitettu uudelle omistajalleen, ja toivottavasti pääsi käyttöön!

Miksi se on aina se viimeinen työvaihe....

... joka kosahtaa?? Ei taas mennyt niinkuin Strömsössä...

Miehen veli on myös kuplavolkkari-porukkaa, joten miehen veljen 6v pojalle tilattiin samanlainen kupla-paita, minkä tein omallekin pojalle. Eiku tuumasta toimeen siis.

Applikaatio onnistui hyvin, jopa paremmin kuin alkuperäisessä.

Applikoinnin jälkeen kasasin paidan, joka oli 134cm. Viimeisenä oli sitten vuorossa pääntie. Aattelin sen kantata, kun kerran oon sitä niin harjoitellut ja tiesin että resori oli laadukasta, etten kuvitellut epäonnistuvani. No eihän se tietenkään onnistunut. Siitä tuli lörppö ja jättisuuri. Niinpä tietenkin. No en vielä lannistunut, uutta yritystä heti putkeen. Laiskana ihmisenä en jaksanut sitä kuitenkaan purkaa, vaan leikkasin vanhan resorin pois. Sitten rupesin uutta laittamaan, hiharesorityylillä että varmasti onnistuisi. No en ollut hoksannut, että saumurista oli lähtenyt langat, eli se saumuri vain leikkasi, ei tehnyt saumaa ollenkaan. Apua! Lopputuloksena pääntie, joka oli jo valmiiksi suuri, ja joka sen jälkeen vielä oli kahdesti leikkaamalla suurentunut entisestään!! Ja paitahan on muuten valmis, tuo pääntie vain meni piloille.

Voiko tätä enää mitenkään korjata? Saako tästä enää paitaa? Tuo pääntie on kyllä toooosi iso... Ehkä leikkaan tuon applikoinnin pois tuosta, ompelen uuden paidan johon sen applikoin ja heitän epäonnistuneet riekaleet tilkkulaariin. Tulee vaan aika kallis paita, kun pitää lähteä uudet paitakankaat hakemaan. Ja vielä koossa 134cm, joten kangastakaan ei mene ihan vähän.... Ääh, arvatkaa tympiikö..

Missä vaiheessa te muuten teette paitaan applikoinnit, ennen vai jälkeen paidan kasauksen?